”Mutta miten väärässä hän olikaan, minä kyllä tiedän, sillä kun kuorin appelsiinin, voin joko tehdä siihen neljä viiltoa, jolloin kuori irtoaa helposti ja voin ajatella Suomea, tai voin leikata kuoren irti pitkänä spiraalina, jonka voin pukea hetkeksi ranteeseeni, kuin korun, ja voin ajatella Egyptiä ja loppujen lopuksi en voi kuoria molemmilla tavoilla, samaa appelsiinia ainakaan, ja se on surullista, sillä siitä ei pääse mihinkään, siitä ei lähde polkuja, joita voisin seurata, jotta minulle ei tulisi niin paha mieli.”
Kirjassa kiinnosti eniten se, miten kertoja kertoi tarinaa, mutta oli jollain tavalla myös itse päähenkilö.
Anun ja hänen tyttärensä (eli kertojan) suhde oli mielestäni outo ja siitä oli kiinnostava lukea. Äiti muuttui hänen muistoissaan. Alun iloinen ja ylistetty äiti muuttui hiljaiseksi ja huomaamattomaksi. Oikeastaan Ismaelin ja hänen tyttärensä suhde muuttui myös loppua kohden. Alussa isä, joka oli kuin leijona ja niin nauravainen jäi loppujen lopuksi yksin Egyptiin.
Kiinnostavaa oli myös se, kuinka vahvasti Egypti ja Suomi eroavat toisistaan. Egyptin valo ja mahtava voima. Suomen turvallisuus, joka oli loppujen lopuksi oikea paikka.
Minulla on hieman ristiriitaisia tunnelmia kirjasta, sillä siinä oli asoita, joista pidin ja en.
Pidin tavasta jolla kertoja kertoi Ismaelin ja Anun rakkaustarinaa. Oli myös plussaa, että kulttuurierot tulivat niin selkeästi esille. Kirja parani loppua kohden, vaikka loppu olikin hieman surullinen. Kirjan alku oli myös kiinnostava.
En pitänyt kirjailijan kirjoitustyylistä eli runollisesta kirjoituksesta. Kirjaa oli todella vaikea lukea ja siihen tarvitsi oikean tunnelman, että sitä pystyi lukemaan keskittyneesti. Miinusta kirjassa oli se, että jokainen lause piti lukea huolella, jotta tarkoituksen ymmärsi. En valitsisi kirjaa uudestaan enkä olisi jaksanut välttämättä lukea sitä loppuun. Olen enemmänkin helppolukuisten ja realististen kirjojen ystävä.
Kirjasta huomasi, että Ismaelin kulttuurissa arvostettiin paljon lähimmäisen rakkautta ja toisen huomiointia, kun taas Anun kulttuurista sai vaikutelman synkkänä ja ’harmaana’. Toki kirjassa puhuttiin myös Suomen kulttuurin hyvistä puolista, mutta itse sain sellaisen kuvan, että Ismaelin kulttuuri laitettiin parempaan valoon. Jokainen tulkitsee sen eri tavalla.
Kulttuurit eroavat paljon siinä, että suomalaiset ovat leimattu ns. ujoiksi, jotka hädin tuskin edes hymyilevät toisilleen, kun taas Ismaelin kulttuuri on värikäs ja ihmiset ovat iloisia. Silti Ismaelin kulttuurissa naiset ovat huonommassa asemassa kuin miehet. Anun kulttuurissa miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia.
Kertoja kertoo melkein joka kappaleessa kulttuurien välisistä eroista eri vertauskuvin.
yhteiskunta
Kirjassa huomasi helposti kulttuurien väliset erot, koska kirjailija oli kuvannut niitä niin tarkasti ja se oli yksi kirjan pääasioista. Kirjassa ei oikeastaan kerrottu siitä, kuinka päähenkilöt Anu ja Ismael kokivat kulttuurierot vaan pikemminkin tarinan kertoja, heidän tyttärensä.
Kirjassa kuvailtiin paljon Egyptin ja Suomen välisiä eroja. Egyptissä ihmiset keräävät työkseen appelsiineja, kun taas Suomessa se ei tule kuuloonkaan ilmastoerojen vuoksi.
Kirjoittajalla oli hyvä ja hauska tapa kertoa kulttuurien välisistä eroista. Ismael ei ymmäränyt, miksi Suomessa nauretaan hiljaa ja että vihannekset pestään kaupassa ja pakataan muoviin. Egyptissä voi ostaa tuoreen appelsiinin torilta ja syödä heti.
Kirja kertoo, että Egyptissä ei eletä niin ’vauraasti’ kuin Suomessa. Suomessa aurinko ei ehdi kuluttaa väriä kankaista kun ne jo vaihdetaan.
Kirjassa tapahtumapaikat ja ympäristö vaihtelivat paljon. Tarinan tapahtumat tapahtuivat milloin missäkin. Egyptissä, Suomessa, Libyassa, Intiassa.
Ympäristön tunnelma oli monissa kohdissa jotenkin ahdistava, vaikka tapahtuma olisi ollut ihan normaali. Tai oikeastaan tapa, millä kertoja kertoi tunnelmasta, oli ahdistava.
Kijan kirjoittaja oli osanut kuvailla miljöötä erilaisin tavoin, milloin adjektiiveilla ja milloin vertauskuvilla. Se oli suuri plussa kirjassa, sillä minulle on tärkeää, että pystyn kuvittelemaan kirjan tapahtumat päässäni.
Tärkein tapahtumapaikka oli juna Luxorista Assuaniin, jossa Anu ja Ismael tapasivat ensimmäisen kerran. Melkein jokaisessa luvussa palattiin siihen, kun he tapasivat junassa Luxorista Assuaniin. Se oli mielestäni yksi parhaista puolista kirjassa.
Teoksen kirjoitusasu oli mielestäni kiinnostava ja samalla huono. En ollut ennen lukenut tämän tapaista kirjaa. Kirjan kerronta oli runollista ja virkkeet olivat todella pitkiä, jopa monen lauseen mittaisia. Se teki kirjasta vaikealukuisen.En suosittele kirjaa, jos ei pidä runollisesta tekstistä. Kirjassa käytettiin todella paljon vertauskuvia, joka toi paljon värikkyyttä tekstiin.
Kirjan kerronta peustui muistikuviin, joten siinä ei ollut oikeastaan yhtään vuorosanoja. En olisi ehkä valinnut kirjaa, jos olisin tiennyt sen. Alussa en meinannut jaksaa lukea kirjaa sen takia, mutta loppujen lopuksi se ei enää haitannut, kun pääsin kunnolla vauhtiin.
Kirjassa oli paljon toistoa, joka ei myöskään ollut mielestäni hyvä juttu.
Perustiedot
- Teoksen nimi: Auringon asema
- Kirjailija: Ranya ElRamly
- Kustantaja: Otava
- Julkaisuvuosi: 2002
